la fe mueve montañas

Heipä hei~

Koulu sitten alkoi, ja totuttelen yhä siihen ajatukseen, että olen abi. Hyvin äkkiä siihen kuitenkin alkaa turtua, koska joka toinen tunti tuntuu alkavan samalla "teillähän on sitten ne ylioppilaskirjoitukset..." -mantralla. D: Saa arvata, paljonko ruotsia tai englantia olen lukenut kesän aikana.

...niinpä.

Koulutarvikearsenaali: ala-asteen kolmannella ommeltu penaali (kuvasta ei onneksi näy ihanan vinot saumaompeleet - oon varmaan vielä tänäkin päivänä yhtä lahjakas ompelija :'D), tuunattu lukiolaiskalenteri ja yksi must have -kouluvihoista. Tuo oli vaan niin söpö. ;___;

Jakso olisi suht kevyt, pelkkiä kieliä, jos ei olisi integraalilaskuja riesana. Voi kunpa olisin ollut fiksu ja valinnut heti alkuun lyhyen matikan, tänäänkään en olisi istunut viimeistä tuntia puolinukuksissa ja miettinyt, miten ihmeessä pääsen tämän(kin) kurssin läpi...

Hiukset uusiutuivat päivää ennen koulun alkua. Oon miettinyt toispuoleista tukkaa jo ties kuinka kauan, mutta aiemmin en ole joko uskaltanut leikata, tai saanut päähäni jotain muuta... Nyt kuitenkin toteutin sen, ja en ole katunut.

Palasin myös blondiksi, koska. Tumma hiusväri ei vaan ole koskaan ollut se mun juttu. :< Ehkä lopultakin otan opikseni ja pitäydyn tässä. (Tosin vanhojen kuvien katselu sai aikaan ikävän kirkkaanpunaisia hiuksia kohtaan . . . And I did not just say that.)

Lyhyemmänpuoleinen postaus tällä kertaa, koska mitään jännää ei yksinkertaisesti ole tapahtunut.

Mitä nyt jälleen kerran osoitin, että asiat tykkäävät hajoilla läsnäollessani... Puhelimeni nimittäin tilttasi, ja jonkin aikaa saan sitten sinnitellä tämän retromallin kanssa:

Say hi.

(Tuolla on muuten maailman raivostuttavinta kirjoittaa viestejä. Siis ihan oikeasti. Nimim. Kirjoitin saman viestin kolme kertaa ja onnistuin joka kerta deletoimaan sen ennen lähettämistä... Lopulta luovutin ja soitin.)

Yep, eipä kai muuta tällä kertaa, paitsi:



Viikko.

En ehkä kestä.